Second Shadow Report on Hate Incidents Discusses Dissatisfaction with Authorities

The results of the second shadow report on hate incidents highlight the importance of the possibility to report such incidents anonymously and with a low threshold.
An easy and accessible way to report is crucial not only for hate crimes, but also for incidents that aren’t recognised as a hate crime and therefore would not be reported to any authorities.

(Dis)satisfaction with the police and authorities

According to the report, incidents were rarely reported to the authorities. Only 8 percent of respondents had or would report to the authorities. Among them, only very few respondents were satisfied with the response of the authorities. 

The results are reminiscent of a survey conducted by the Ministry of Interior on Threats to the Premises of Religious Communities in 2020, where there were significant differences between Christian, Muslim and Jewish respondents when it came to their satisfaction with actions of the police or other authorities.

Image 1: Satisfaction of Christian, Muslim and Jewish respondents with actions of the police or other authorities, pg. 30.

While the 2020 survey did not investigate where the reasons for this dissatisfaction lied, the Shadow Report II may shed some light on the matter:

In cases where the respondent had reported to the authorities, most answers described inadequacy on the part of the authorities in responding to the incident. In several cases, the authorities’ response was described as (too) slow: the authorities had arrived at the scene after the incident was over and/or a long time after it. In some cases, respondents stated that investigation into the incident had begun several weeks after it had been reported to the authorities.
According to the respondents, at times, the authorities had responded to attempts at reporting by stating that they would not investigate the incident. Some respondents described that the authorities “had done nothing” in response to their reporting.
Some respondents also described victim-blaming committed by the authorities: respondents had been blamed for the incidents, only told to remove themselves from the scene to avoid further harassment, or asked why they had gone to a place where they might be targeted. In a few cases, however, respondents indicated they would report the incident to the authorities despite their previous bad experiences in dealing with them.

In 92 per cent of responses, the respondent indicated they had not or would not report the incident to the authorities. In these responses, the most common response was to only state that they had not reported the incident to the authorities without giving a reason or further explanation for not reporting.
Many respondents described that they did not trust the authorities enough to report the incident or that they had previously reported an incident and had been disappointed with the process or its outcome. In some cases, witnesses of hate incidents did not report because they were afraid that the authorities would accuse the person targeted in the hate incident.

In many cases where the incident was not reported to authorities, it was, however, reported to someone. Respondents indicated they had reported the incident to another operator more relevant to the incident, such as a boss or teacher, a service provider, or a maintenance company, for example. Several respondents also reported having themselves acted in the situation by, for example, removing or covering up graffiti, or intervening in hate speech or acts of hate.

Need for Specialised Support and Information

The results presented in this report support the importance of the possibility to report hate incidents easily, anonymously and with a low threshold. This is important for accumulating knowledge on the changing nature and venues of hate incidents, especially ones that might not otherwise be reported to authorities or anywhere else.

Hate incidents take place in many forms and under many kinds of circumstances and target different groups differently. Also, it is important to pay attention to intersectionality: that different aspects of a person's identity can expose them to overlapping and intermeshed forms of discrimination.

Additional concluding points must be drawn from the infrequency of reporting hate incidents to the authorities in the responses. First, information on where and how to report hate incidents needs to be effectively disseminated to the public. 

Second, many hate incidents were reported to the authorities but received unsatisfactory responses or were reported to another operator more relevant to the incident than the authorities.
Thus, authorities and professionals need expertise on how to deal with (reports of) hate incidents and how to respond to victims facing intersecting facets of oppression. Those supporting victims also require venues to report the incidents further in order to gather data and information on the phenomenon. 

[FI]

Toinen Varjoraportti Vihatapauksista käsittelee myös tyytymättömyyttä viranomaisiin
31.3.2023

Toisen vihatapauksia koskevan varjoraportin tulokset korostavat mahdollisuutta ilmoittaa tällaisista tapauksista nimettömästi ja matalalla kynnyksellä.

Helppo ja helppokäyttöinen tapa ilmoittaa on ratkaisevan tärkeä paitsi viharikoksille, myös tapauksille, joita ei tunnisteta viharikoksiksi ja joita ei siksi ilmoiteta millekään viranomaiselle.

Tyytymättömyys poliisiin ja viranomaisiin

Raportin mukaan tapauksista ilmoitettiin viranomaisille harvoin. Vain 8 prosenttia vastaajista ilmoitti tai ilmoittaisi viranomaisille. Heistä vain harva vastaajista oli tyytyväisiä viranomaisten vastaukseen.

Tulokset muistuttavat sisäministeriön vuonna 2020 tekemää kyselyä uskonnollisten yhteisöjen tiloihin kohdistuvista uhista, jossa kristittyjen, muslimien ja juutalaisten vastaajien välillä oli merkittäviä eroja heidän tyytyväisyytensä poliisin tai muiden viranomaisten toimintaan. .

Kuva 1: Kristittyjen, muslimien ja juutalaisten vastaajien tyytyväisyys poliisin tai muiden viranomaisten toimintaan, s. 30.

Vaikka vuoden 2021 kyselyssä ei selvitetty, missä tämän tyytymättömyyden syyt piilevät, Shadow Report II saattaa valaista asiaa:

Tapauksissa, joissa vastaaja oli ilmoittanut viranomaisille, useimmissa vastauksissa kuvattiin viranomaisten riittämättömyyttä reagoida tapaukseen. Useissa tapauksissa viranomaisten reagointia kuvailtiin (liian) hitaaksi: viranomaiset olivat saapuneet paikalle tapahtuman päätyttyä ja/tai pitkän ajan kuluttua sen jälkeen. Joissakin tapauksissa vastaajat ilmoittivat tapauksen tutkinnan alkaneen useita viikkoja sen jälkeen, kun siitä oli ilmoitettu viranomaisille.

Vastaajien mukaan viranomaiset olivat toisinaan vastanneet ilmoitusyrityksiin ilmoittamalla, että he eivät aio tutkia tapausta. Jotkut vastaajat kuvailivat, että viranomaiset "ei olleet tehneet mitään" vastauksena heidän ilmoituksiinsa.

Osa vastaajista kuvaili myös viranomaisten uhrien syyllistämistä: vastaajia oli syytetty tapahtumista, vain käskettiin poistumaan paikalta välttääkseen lisähäirintämisen tai kysyttiin, miksi he olivat menneet paikkaan, jossa heidät saatettiin joutua kohteena. Muutamissa tapauksissa vastaajat kuitenkin ilmoittivat ilmoittavansa tapauksesta viranomaisille aiemmista huonoista kokemuksistaan huolimatta.

92 prosentissa vastauksista vastaaja ilmoitti, ettei ollut ilmoittanut tapauksesta viranomaisille. Näissä vastauksissa yleisin vastaus oli vain todeta, että he eivät olleet ilmoittaneet tapauksesta viranomaisille ilmoittamatta syytä tai lisäselvitystä ilmoittamatta jättämiselle.

Monet vastaajat kertoivat, etteivät he luottaneet tarpeeksi viranomaisiin ilmoittamaan tapauksesta tai että he olivat aiemmin ilmoittaneet tapauksesta ja olleet pettyneitä prosessiin tai sen tulokseen. Joissakin tapauksissa vihatapausten todistajat eivät ilmoittautuneet, koska he pelkäsivät viranomaisten syyttävän vihatapauksen kohteena olevaa henkilöä.

Monissa tapauksissa, joissa tapauksesta ei ilmoitettu viranomaisille, se kuitenkin ilmoitettiin jollekin. Vastaajat ilmoittivat ilmoittaneensa tapauksesta toiselle tapahtuman kannalta merkityksellisemmälle toimijalle, kuten esimiehelle tai opettajalle, palveluntuottajalle tai huoltoyhtiölle. Useat vastaajat ilmoittivat myös toimineensa tilanteessa esimerkiksi poistamalla tai peittämällä graffiteja tai puuttumalla vihapuheen tai vihan tekoihin.

Erikoistuneen tuen ja tiedon tarve on nousussa

Tässä raportissa esitetyt tulokset tukevat mahdollisuutta ilmoittaa vihatapauksista helposti, nimettömästi ja matalalla kynnyksellä. Tämä on tärkeää tiedon keräämiseksi vihatapausten muuttuvasta luonteesta ja tapahtumapaikoista, erityisesti sellaisista, joista ei muuten ilmoiteta viranomaisille tai muualle.

Vihatapauksia tapahtuu monissa muodoissa ja erilaisissa olosuhteissa ja ne kohdistuvat eri ryhmiin eri tavalla. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota risteävyyteen: se, että henkilön identiteetin eri näkökohdat voivat altistaa hänet päällekkäisille ja sekoittuville syrjinnän muodoille.

Ylimääräisiä johtopäätöksiä tulee vetää siitä, että vastauksissa vihatapauksista viranomaisille ilmoitetaan harvoin. Ensinnäkin tiedot siitä, missä ja miten vihatapauksista ilmoitetaan, on levitettävä tehokkaasti yleisölle.

Toiseksi useista vihatapauksista ilmoitettiin viranomaisille, mutta niihin vastattiin epätyydyttävästi tai ne ilmoitettiin toiselle tapahtuman kannalta tärkeämmälle toimijalle kuin viranomaisille.

Näin ollen viranomaiset ja ammattilaiset tarvitsevat asiantuntemusta vihatapausten (raporttien) käsittelystä ja siitä, kuinka vastata uhreille, jotka kohtaavat sorron risteäviä puolia. Uhreja tukevat henkilöt vaativat myös paikkoja raportoimaan tapauksista tarkemmin tietojen keräämiseksi

[SVE]

Andra skuggrapporten om hatincidenter diskuterar missnöje med myndigheter

31.3.2023

Resultaten av den andra skuggrapporten om hatincidenter lyfter fram vikten av möjligheten att rapportera sådana incidenter anonymt och med låg tröskel.

Ett enkelt och tillgängligt sätt att rapportera är avgörande inte bara för hatbrott, utan också för incidenter som inte erkänns som ett hatbrott och därför inte skulle rapporteras till några myndigheter.

(miss)nöje med polis och myndigheter

Enligt rapporten rapporterades incidenter sällan till myndigheterna. Endast 8 procent av de tillfrågade hade eller skulle rapportera till myndigheterna. Bland dem var det endast ett fåtal respondenter som var nöjda med myndigheternas svar.

Resultaten påminner om en undersökning som gjordes av inrikesministeriet om hot mot trossamfundens lokaler 2021, där det fanns betydande skillnader mellan kristna, muslimska och judiska respondenter när det gällde deras tillfredsställelse med polisens eller andra myndigheters agerande .

  Bild 1: Kristna, muslimska och judiska respondenters tillfredsställelse med polisens eller andra myndigheters agerande, sid. 30.

Även om 2021 års undersökning inte undersökte var orsakerna till detta missnöje låg, kan Shadow Report II kasta lite ljus över saken:

I de fall respondenten hade rapporterat till myndigheterna beskrev de flesta svaren bristande tillfredsställelse från myndigheternas sida när det gällde att bemöta händelsen. I flera fall beskrevs myndigheternas reaktion som (för) långsam: myndigheterna hade kommit till platsen efter att incidenten var över och/eller en lång tid efter den. I vissa fall uppgav respondenterna att utredningen av händelsen hade påbörjats flera veckor efter att den hade rapporterats till myndigheterna.

Enligt de tillfrågade hade myndigheterna ibland svarat på försök till anmälan genom att säga att de inte skulle utreda händelsen. Några svarande beskrev att myndigheterna "ingenting hade gjort" som svar på deras rapportering.

En del svarande beskrev också skuldbeläggning av offren som begåtts av myndigheterna: de svarande hade fått skulden för incidenterna, bara tillsagts att ta sig bort från platsen för att undvika ytterligare trakasserier, eller frågade varför de hade åkt till en plats där de kunde bli måltavla. I ett fåtal fall angav dock respondenterna att de skulle rapportera händelsen till myndigheterna trots sina tidigare dåliga erfarenheter av att hantera dem.

I 92 procent av svaren angav respondenten att de inte hade eller ville rapportera händelsen till myndigheterna. I dessa svar var det vanligaste svaret att endast ange att de inte anmält händelsen till myndigheterna utan att ange skäl eller ytterligare förklaring till att de inte anmält.

Många respondenter beskrev att de inte litade tillräckligt på myndigheterna för att rapportera händelsen eller att de tidigare rapporterat en incident och varit besvikna över processen eller dess resultat. I vissa fall har vittnen till hatincidenter inte anmält sig eftersom de var rädda för att myndigheterna skulle anklaga personen som utsatts för hatincidenten.

I många fall där händelsen inte anmälts till myndigheter rapporterades den dock till någon. Respondenterna angav att de hade rapporterat incidenten till en annan operatör som var mer relevant för incidenten, till exempel en chef eller lärare, en tjänsteleverantör eller ett underhållsföretag. Flera respondenter uppgav också att de själva agerat i situationen genom att till exempel ta bort eller dölja graffiti, eller ingripa i hatretorik eller hathandlingar.

Behov av specialiserad offerstöd och information

Resultaten som presenteras i denna rapport stödjer vikten av möjligheten att rapportera hatincidenter enkelt, anonymt och med låg tröskel. Detta är viktigt för att samla kunskap om den förändrade karaktären och platserna för hatincidenter, särskilt sådana som annars kanske inte skulle rapporteras till myndigheter eller någon annanstans.

Hatincidenter sker i många former och under många slags omständigheter och riktar sig olika till olika grupper. Det är också viktigt att uppmärksamma intersektionalitet: att olika aspekter av en persons identitet kan utsätta dem för överlappande och sammanflätade former av diskriminering.

Ytterligare slutpunkter måste dras från den sällsynta rapporteringen av hatincidenter till myndigheterna i svaren. För det första måste information om var och hur man rapporterar hatincidenter effektivt spridas till allmänheten.

För det andra rapporterades många hatincidenter till myndigheterna men fick otillfredsställande svar eller rapporterades till en annan operatör som var mer relevant för incidenten än myndigheterna.

Därför behöver myndigheter och yrkesverksamma expertis om hur man hanterar (rapporter om) hatincidenter och hur man ska bemöta offer som möter korsande aspekter av förtryck. De som stöder offren kräver också att platserna rapporterar incidenterna ytterligare för att samla in data